Kaivannon sairaala Kangasalalla tyhjeni keväällä SPR:n vastaanottokeskuksen lopetettu toimintansa. Polemiikki / 06.09.2016

Tyhjenevät julkiset rakennukset myynnissä – kuka ostaa sairaalan?

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin talousjohtaja Pasi Virtanen on myymässä muun muassa vanhaa ”B-mielisairaalaa” eli Kaivannon sairaalaa Kangasalta, Mäntän sairaalaa, osia Pitkäniemen sairaalasta sekä Ylisen kehitysvammaisten hoitolaitosta Ylöjärveltä.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin talousjohtaja Pasi Virtanen oli keväällä mukana selvittämässä sote-uudistukseen liittyen sosiaali- ja terveydenhuollon tiloja. Pirkanmaalla niitä on noin 500 kiinteistössä. Nykyhintaa niille tulisi 993 miljoonaa euroa.

– Määrä yllätti. Osa on tosin sosiaalitoimen vuokrahuoneistoja, Virtanen sanoo.

Tiloja oli viime vuonna lähes miljoona kerrosneliötä.

Kiinteistötyypeittäin kalleimpia ovat sairaalat, terveyskeskukset ja -asemat sekä palveluasuminen.

Nyt mies on myymässä Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä muun muassa vanhaa ”B-mielisairaalaa” eli Kaivannon sairaalaa Kangasalta, Mäntän sairaalaa, osia Pitkäniemen sairaalasta sekä Ylisen kehitysvammaisten hoitolaitosta Ylöjärveltä.

– Ei se varmaan koskaan helppoa ole ollut, mutta ei niinkään koon kuin erityiskäyttötarkoituksen puolesta, Virtanen arvioi urakkaansa.

Kangasalan Kaivantoa rakennettiin 1960-luvun alussa Kalle Päätalon ollessa rakennusmestarina. Tuolloin ajateltiin että kaunis paikka sopii potilaille ja vetoaisi henkilökuntaankin.

Potilaat lähtivät rakennuksesta marraskuussa 2015, jolloin sen vuokrasi SPR vastaanottokeskukseksi. Senkin toiminta päättyi keväällä.

– Kaivannosta voi sanoa, että moneen muuhun verrattuna se on helpoimmasta päästä myytävissä sijaintinsa puolesta. Lisäksi kiinteistön kunnosta on pidetty koko ajan huolta.

Tampereelle on vain parikymmentä kilometriä, luonto on kaunista ja ympärillä matkailukohteita kuten jo 1920-luvulta suosiossa pysynyt Vehoniemi ja valtakunnallinen sääksikeskus muun muassa luontokuvaajille.

– Toimimme kunnan kanssa yhteistyössä, jotta näkemyksemme ovat yhteneväisiä.

Pasi Virtasen mukaan on vaikea kuvitella, että puoli vuosisataa sitten olisi mietitty tämän vuosikymmenen tarpeita.

– Pihalle olisi ajettu sellainen ehdottelija, joka 1960-luvulla olisi halunnut omat huoneet, vessat ja parvekkeet kullekin potilaalle. Nytkin vielä ajatellaan liikaa historian kautta, Virtanen pohtii.

– Esimerkiksi kirjastoja rakennetaan yhä sellaiseksi kuin ne aina ovat olleet, vaikka tiedossa on, ettei paperikirjoja enää tulevaisuudessa säilötä. Ei lentokentillä enää näe paperin vaan näytön lukijoita.

Päättäjissä on konservatiivisuutta eikä Pasi Virtasen mukaan edes ikä- vaan asennesyistä.

Juhannuksen tienoilla julkistettiin aikeet yhdestä valtakunnallisesta kiinteistöyhtiöstä, jolta maakunnat vuokraisivat sote-toimitilansa. Kuntien tulisi vuokrata omistamiaan tiloja ainakin kahdeksi vuodeksi.

– Perustelut ovat ymmärrettävät, mutten ole vakuuttunut, että Helsingissä hallittaisiin Pirkanmaan, Pohjanmaan tai Lapin asiat tähänastisella tarkkuudella. Varsinkin maaseudulla sote-rakentaminen vähenee huomattavasti ja keskittyy meillä Tampereen Kauppiin ja suurimpiin kuntakeskuksiin. Siitä seuraa luonnollisesti säästöjä, mutta toisaalta myös haittaa yleiselle taloudelle, kun ei rakenneta.

Virtasen mukaan paikkakunnilla ei välttämättä ajatella samalla tavalla kuin pääkallonpaikalla esimerkiksi siitä, kuinka välttävässä kunnossa terveyskeskus vielä on.

Muunneltavuus ei ole aivan pelkkä nykypäivän sana.  Ennenkin on puhuttu moduuleista ja viipaleista.

– Minua on harmittanut puhe esimerkiksi parakkikouluista. Ne ovat usein toiminnallisesti parempia kuin alkuperäiset rakennukset. Itse olen miettinyt, pitääkö aina investoida se 6–10 miljoonaa euroa maksava uusi koulu, kun toimivaan ratkaisuun riittäisi huomattavasti halvempi standardoitu laitos.

– Ne ovat siirtokelpoisia ja niitä voisi käyttää myöhemmin muuhunkin tarkoitukseen kuin kouluna.

Suomalainen kuntapäättäjä tahtoo kuitenkin hienoa jälkeä.

– Nämä ovat kyllä tunneasioitakin. Eräässäkin kunnassa päiväkoti päätettiin korjata 7,5 miljoonalla eurolla, vaikka uusi olisi maksanut vain 3,5 miljoonaa. Perusteluissa mainittiin, että ”minäkin olen siinä ollut hoidettavana”.  Laajennuksen yhteydessä löytyi maasta ongelmajätettä, jonka poistaminen lisäsi kustannuksia.

Virtanen toivoisi tutkimukselta ainakin tätä:

– Jos rakentaisimme vain sitä, mitä oikeasti tarvitsisimme, paljonko yhteiskunta voisi säästää?

– Nykyisin kun julkisesti rakennetaan, on tapana kysyä käyttäjien toiveita. Niiden kuuleminen on ehdottomasti oikein ja asiaan kuuluvaa, mutta voi myös käydä kalliiksi.

#kiinteistöt #polemiikki #sairaala #sote-uudistus

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.