Neljän suurimman puolueen puoluesihteerit: Valmius uudistaa hallitusohjelmatyöskentelyä

Kokoomuksen puoluesihteeri Minna Arve

Kuinka väljä tai tiukka, laaja tai suppea seuraava hallitusohjelma voisi sitten olla?
Millaista ohjelmaneuvottelua toivotaan muiden puolueiden kanssa? Entä millaisiin uusiin avauksiin puolueilla on valmiuksia neuvottelukulttuurissa?

Tätä kaikkea Polemiikki kysyi neljän suurimman puolueen puoluesihteeriltä:

Kokoomuksen puoluesihteeri Minna Arve muistuttaa, että maailman muutos on nopeaa ja aika on ajanut vanhaan tapaan vedettyjen hallitusneuvottelujen ohi.

– Toisaalta hallitusohjelma on muuttunut vaalikauden aikana – joko puolivälintarkastelussa tai sitten perälautakirjausten myötä, Arve täsmentää.

Tulevalla vaalikaudella Suomella on Arveen mukaan edessään isoja haasteita.

– Siksi tulevalla hallituksella pitää olla toimintakykyä. Se edellyttää hallituspuolueilta vahvaa keskinäistä luottamusta ja yhteisiä tavoitteita, joihin sitoudutaan.

Kokoomuksessa katsotaan, että tällaisessa tilanteessa hallitusohjelma voi olla suppea.

– Siinä hahmotellaan hallituksen keskeisimmät tavoitteet. Kyse on ennen kaikkea valinnoista, keskittymisestä olennaiseen. Hallitusohjelman rinnalla kulkee toimintasuunnitelma, joka hahmottelee tarkemmin ne keinot, joilla tavoitteisiin päästään ja joilla saadaan Suomi liikkeelle. 

Minna Arve katsoo, että vanhaan malliin tukeutumalla – ja sulkeutumalla Säätytaloon – ei välttämättä päästä parhaaseen tulokseen.

– Kokoomus lähtee siitä, että hallitusneuvottelut on käytävä strategisesta näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että neuvotteluprosessia on uudistettava.  

Hallitusneuvottelut voisivat Arveen mielestä edetä asteittain ja niiden avoimuutta voisi lisätä.

– Ensiksi sovitaan hallituksen talouspolitiikan raamista, sitten strategisista tavoitteista ja lopulta keinoista eli toimintasuunnitelmasta. Neuvotteluprosessin uudistaminen on yksi keskeisimmistä hallitustunnustelijan tehtävistä ensi vaalien jälkeen. 

Minna Arve muistuttaa, että perinteisesti hallitusneuvottelut on haluttu viedä läpi mahdollisimman nopeasti.

– Tämä on jättänyt hyvin vähän aikaa hallinnon ulkopuolisten asiantuntijoiden käytölle neuvotteluissa. Selvää on, että hallituksen keskeisimmät valinnat – strategiset tavoitteet – syntyvät poliittisten puolueiden tahtotilan kautta. Keinojen osalta asiantuntijoita voisi hyödyntää laajemmin.

Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo

Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo sanoo, että seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa on syytä ottaa opiksi edellisestä prosessista, Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitusohjelmatyöstä.

– Ketkä pöydässä istuvatkin, sanoisin, että älkää tehkö niin kuin sixpack teki. Siitä pitää oppia.
 
Slunga-Poutsalon mukaan valtioneuvoston asettaman työryhmän esitys lyhyestä strategisesta hallitusohjelmasta sopii perussuomalaisille.
 
– Seuraavasta hallituksesta on tulossa yhdenlainen kriisihallitus, jonka täytyy kyetä tekemään isoja päätöksiä ja silloin olisi hallitusohjelmassa olennaista sopia strategiset tavoitteet ja keskeiset keinot.
 
Slunga-Poutsalo sanoo, että keskeiset kysymykset ensi hallituskaudella liittyvät  työllisyyteen – ja myös siihen, kuinka teollisuuden ja yrityssektorin toimintaedellytyksiä vahvistetaan.
 
Kuinka tutkijoita sitten kuunnellaan?

– Tuntumani on, että lobbaripuolella on oltu kohtuullisen menestyksellisiä, sillä nykyisessä hallitusohjelmassa on lähes suoria lainauksia lobbareiden tavoitteista. Itse katson, että siinä on jopa vähän vastenmielisiä piirteitä. Mutta asiantuntijatiedolla ja tutkimuksella on toki merkitystä, vaikka ajattelen, että hallitusohjelman päälinjausten tulee pohjimmiltaan lähteä puolueiden omista ajatuksista ja tavoitteista käsin.

Slunga-Poutsalo kuitenkin painottaa, että tutkimusmaailman analyysit ovat mielenkintoisia.

– Ja kyllä niitä kuunnellaan aika tarkallakin korvalla.

Riikka Slunga-Poutsalo lupaa, että Polemiikin professoriraadin näkemykset luetaan perussuomalaisten puoluetoimistolla huolella.

– Ei sotea tai mitään muutakaan monimutkaista asiakokonaisuutta ratkaista lennosta puoluetoimistojen oman väen tai eduskuntaryhmän poliitikkojen kesken. Olisin suonut, että kuluneella hallituskaudella hallitus olisi turvautunut enemmänkin riippumattomaan asiantuntijanäkemykseen. Nythän valmistelussa jopa asiantuntijoita valittiin pöydän ääreen pelkästään poliittisin perustein.

Slunga-Poutsalo toivoo uutta ajattelua hallitusneuvotteluihin.

– Toivon myös, että näissä seuraavissa neuvotteluissa päästäisiin nopeammin liikkeelle kuin edellisellä kerralla. Toiminnan pitäisi olla selkeää, jokaisella puolueella pitäisi olla selvillä ne asiat, jotka eivät puolueelle käy.

Slunga-Poutsalon mukaan keskeistä on se, mikä on seuraavan hallituksen iso tavoite: velkaantumisen taittaminen, suuri rakenneuudistus, työpaikkojen lisääminen?

– Meille työllisyys on keskeistä – ja sen kautta verokertymien nousu.

Slunga-Poutsalo toteaa, että ”hyvän kauden lennossa” poliitikot ovat kuormittaneet julkista sektoria kaikenlaisilla herkuilla.

– On syytä kysyä, mitkä ovat julkisen vallan velvollisuudet ja oikeudet. Kun kunnille luvattiin, että otetaan miljardilla eurolla tehtäviä pois, lista tehtävistä jäi kuitenkin lyhyeksi. Pitäisikö ajattelu kääntää niin päin, että teemme listan niistä asioista, jotka kuuluvat julkiselle vallalle – ja kaikki muu on avoimesti keskusteltavissa.

– Mutta onhan tässä sekin ongelma, että on puhuttu kuntatalouden tasapainottamisesta ja silti samalla on lyöty uusia tehtäviä kuntakoneeseen.

Slunga-Poutsalolla on toivomus muille puolueille.

– Unohdetaan se, miten on ennen tehty. Tehdään seuraavalla hallituskaudella riittävän suurta ja vaikuttavaa päätöksentekoa. Toivon uskallusta ajatella toisin kuin aiemmin. Ei hirttäydytä siihen, miten keltaisen budjettikirjan riveillä rahat on jaettu aiemmin.

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen

Strateginen hallitusohjelma sopii myös keskustalle. Puoluesihteeri Timo Laanisen mukaan nykyisen hallitusohjelman ongelma on kohtuuttoman pitkä listaus keinoista.

– Priorisoidaan kärkitavoitteet ja valtioneuvosto sitoutuu tavoitteisiin, Laaninen tiivistää.

Laanisella on kokemusta hallitusneuvotteluista.

– Muutamien hallitusneuvottelujen perusteella tiedän, että tämä – mitä nyt sanon – on idealistinen tavoite, mutta seuraavassa hallituksessa ministerien pitäisi mieltää itsensä valtioneuvoston edustajaksi ministeriössä, eikä ministeriön edustajaksi valtioneuvostossa.

Laaninen perää henkistä vallankumousta: että ministeriöiden siiloutuminen muuttuisi yhteiseksi tavoitteeksi tärkeimpien tavoitteiden ajamiseksi.

– Kaikki kilpistyy viime kädessä yhteen sanaan. Se on ”luottamus”. Oman vaalikampanjammekin pyrimme rakentamaan niin, että se helpottaisi luottamuksen rakentamista myös vaalien jälkeen.

Mitäpä sitten mahdollisille hallituskumppaneille terveisiksi?

– Hallitusohjelman neuvotteluprosessin miettisin aika tavalla puhtaalta pöydältä: kuinka isolla joukolla siellä ollaan, kuinka suuri porukka asiantuntijoita tarvitaan, ja onko järkevää organisoitua sellaisiin työryhmiin, joissa kunkin ministeriön asiat käsitellään erikseen. Näiden murehtimisen aika on kuitenkin vasta sitten, kun vaalitulos on selvillä.

Entä professoriraadin hallitusohjelmatavoitteet?

– Otamme tietenkin koppeja niistä.

Sdp:n puoluesihteeri Reijo Paananen.

Sdp:n puoluesihteeri Reijo Paananen näkee viimeaikaisessa keskustelussa hallitusohjelman muodosta myös hivenen huvittavia piirteitä.

– Ohjelman muoto on saanut ehkä kohtuuttomastikin huomiota. Ketkä sitten hallituksen muodostavatkin, kysymys on lopulta siitä, kuinka yksituumaisia voidaan olla keskeisistä tavoitteista – ja mitkä ovat reunaehtoja eri puolueille. Meille keskeistä on työllisyys kasvun kautta.

Paananen korostaa, että Suomessa tarvitaan rakenteellisia uudistuksia.

– Mutta täytyy olla joku roti siinä, keitä ne koskettavat. Vähävaraisia ei voida kurmuuttaa. Siksi hallitusohjelman keskeisistä tavoitteista täytyy olla vaikutusarviot.

Paananen muistuttaa, että eri puolueiden ja eri ministeriöidenkin kesken on erilaiset prioriteetit. Jatkossa ei voi olla enää niin, että asian eteneminen on ministerin henkilökohtaisesta tykkäämisestä tai ei-tykkäämisestä kiinni.

– Iso kysymys on, tekeekö päätöksiä ”minä” vai ”me”. Ei voi myöskään olla niin, että ”nämä ovat minun tai meidän ministeriön rahoja”, vaan ne ovat veronmaksajien rahoja, joista meillä kaikilla on vastuu.

Paananen sanoo, että idea strategisesta hallitusohjelmasta on hieno.

– Sitä ei vain ole koeteltu käytännössä. Jos Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne kysyy vaalitentissä puoluejohtajakollegoiltaan, että voidaanko sopia siitä, että tavoitteemme on työllisyyden parantaminen – ja kaikki sanovat ”kyllä”, yhdelle tämä ”kyllä” tarkoittaa perustuloa, jotta työtä voidaan teettää hinnalla millä hyvänsä, toiselle se tarkoittaa yleissitovuuden purkamista työehtosopimuksista ja kolmas voi puhua työelämän kehittämisestä. Vasta keinoista näemme, mikä on mahdollista.

Reijo Paananen toteaa, että jos tavoitteista ja keinoista ollaan samaa mieltä, on yksi hailee, kirjoitetaanko tämän jälkeen hallitusohjelmaan viisi riviä tai viisisataa riviä.

– Kauhuskenaario on se, että jos ollaankin tavoitteista yhtä mieltä, riidellään keinoista. Mutta toki lyhyt, strateginen hallitusohjelma voi myös toimia. Vaikka en panisi rahojani likoon sen puolesta, toki toivon, että se toimisi.

Reijo Paanasen mukaan keskeistä on, että hallitusneuvottelujen alussa neuvottelijat voisivat sopia, että tässä istumme ”me”, enkä ”minä”.

– Mutta kysymys on myös johtajuudesta. Strategisessa ohjelmassa johtajuus punnitaan kultavaa’alla. Olennaista on, miten päätöksentekoa johdetaan – ja hallitusta johtaa pääministeri.

Reijo Paananen toivoo älyllistä keskustelua hallituksen tavoitteista. Tavoitteena on totuus, jota voidaan myös mitata.
– Ja kyllä vain, hallitusohjelmaan nostettavat asiat eivät synny puoluetoimistoissa suljetuissa umpioissa. On kuultava laajalti yhteiskunnan eri toimijoita. Tutkimustiedolla on luonnollisesti iso merkitys – ja julkiseen keskusteluun tuotu fakta on merkittävää.